Title: Onneksi olet täällä
Author: SuzyQ
Genre: Romance
Pairing: Vegeta/Bulma
Rating: K-11
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Akira Toriyamalle ja kaikki kunnia siitä hänelle.
Summary: Buu on tuhottu ja kaikki yrittävät sopetutua normaaliin
elämään. Jotkut selvittämättömät asiat kuitenkin vaivaavat vielä mieltä.
A/N: Bulma ja Vegeta ovat ehdottomasti suosikkiparini Dragon Ballista.
Heidän elämänsä ei ole niin ruusuista kun ehkä muilla pareilla ja se
juuri onkin tämän parin suurin viehätys.
:::::::::::
Trunks hyppeli iloissaan pitkin olohuonetta. "Mahtavaa isä on taas
kotona!" hän kirkui malttamatta olla hetkeäkään paikallaan. "Kerro
miten sinä ja Goku tuhositte Buun" Trunks vaati isältään. "Johan se
kerrottiin moneen kertaan". Vegeta ei voinut olla hymähtämättä. Koko
kotimatkan poika oli pommittanut häntä kysymyksillä, mitä taistelussa
oli tapahtunut hänen ja Gotenin kuoltua. Uudestaan ja uudestaan hän
vaati kuulla tarinan mahdollisimman pikkutarkasti niin ettei pieninkään
yksityiskohta vaan jäisi kuulematta.
Bulma oli ollut hiljaa
koko lentomatkan eikä ollut kommentoinut poikansa ja miehensä
keskustelua viime päivien tapahtumista. "No niin, annahan isäsi
hengähtää hetken" Bulma sanoi vihdoin kun oltiin saavuttu kotiin.
"Menkäähän pesulle molemmat, löyhkäätte kilometrien päähän. Laitan
teille ruokaa sillä välin. Olette varmaan nälissänne". "Joo, tule isä"
Trunks huusi ja oli jo kovaa vauhtia juoksemassa kohti kylpyhuonetta.
"Ihan kohta poika" Vegeta vastasi ja kääntyi katsomaan keittöön
siirtynyttä Bulmaa, joka yritti epätoivoisesti hillitä itsensä
hankkimalla itselleen jotain tekemistä. Vegeta oli pannut merkille
Bulman hiljaisuuden matkan aikana. Mikä
tuota naista vaivaa? Eikö hän ole iloinen nähdessään minut taas
hengissä? Vai miettiikö hän vielä Maailman Vahvin turnauksen tapahtumia. "Bulma...".
"Anna minun olla" kuului raivostunut vastaus. Bulma kääntyi ympäri
itkusta täristen. Hänen kasvonsa olivat kyynelistä märät. "Sinähän
itket" Vegeta totesi hämmentyneenä. "Kuinka sinä saatoit?!" Bulman
silmät kipinöivät raivosta. Hän hyökkäsi kohti Vegetaa ja raivoissaan
takoi nyrkeillään Vegetan lihaksikasta leveää rintakehää. "Kuinka sinä
saatoit jättää meidät! Hyvästelemättä kokonaan yksin ilman ketään
suojelemassa meitä". Vegeta kiersi kätensä Bulman ympärille puristaen
naista itseensä vasten. "Trunks on vahva poika. Kyllä hän olisi pitänyt
sinusta huolta". "Mutta hän on vasta poika" Bulma vastasi nostaen
itkuisen katseensa kohti Vegetan tummia silmiä. "Nuorempi kuin Gohan
oli kun Goku kuoli".
"Sitäpaitsi" Bulma jatkoi nähdessään
Vegetan kääntävän katseensa pois kuullessaan Kakarotin mainittavan.
"Minä en olisi kestänyt elää ilman sinua". Vegeta käänsi katseensa
takaisin Bulmaan. "Olet itserakkain, röyhkein, arsyttävin ja rasittavin
tyyppi koko maailmassa...mutta silti minä rakastan sinua. Enkä halua
ketään muuta kuin sinut". Bulma tarkkaili Vegetan reaktiota. Hän tiesi
ettei hän koskaan saisi miestä sanomaan noita kolmea sanaa, mutta hän
odotti edes jonkinlaista merkkiä, joka kertoisi Vegetan tuntevan samoin.
Vegetan pää pyöri täynnä ajatuksia. Sitä
se vain olikin ollut. Nainen oli ikävoinyt häntä. Ja ollut valmis
unohtamaan kaikki hänen tekonsa, jotta vain saisi hänet takaisin.
Vegeta kumartui ja suuteli Bulmaa suulle ensin hellästi ja sitten
kiihkeämmin. Hän irrottautui pian suudelmasta ja katsoi suoraan Bulman
silmiin niin hellästi kun vain osasi. Bulma tuijotti miehen kuumiin
silmiin hengähtäen äkisti. Nuo silmät, jotka olivat yleensä täynnä
ylpeyttä ja vihaa katsoivat häntä nyt niin hellästi. Vegeta ei ole koskaan katsonut minua noin. Ylpeän
prinssin silmät olivat täynnä tunnetta, jota Vegeta ei tulisi koskaan
sanomaan ääneen. Mutta ei hänen tarvinnut. Bulma tiesi sen nyt.
Varmemmin kuin koskaan ennen. He kumartuivat uuteen suudelmaan, joka
oli edellistä paljon kiihkeämpi.
Tällä välin Trunks
oli alkanut kummastelemaan mihin hänen isänsä oli jäänyt ja lähti
juoksemaan takaisin kohti keittiötä. Hän pysähtyi ovelle ja näki
vanhempansa kietoutuneena toisiinsa. "Jee, niin sitä pitää isä" Trunks
totesi nauraen mielessään ja hipsi hiljaa pois ettei häiritsisi.
maanantai, 18. helmikuu 2013