Title: Onneksi olet täällä
Author: SuzyQ
Genre: Romance
Pairing: Vegeta/Bulma
Rating: K-11
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Akira Toriyamalle ja kaikki kunnia siitä hänelle.
Summary: Buu on tuhottu ja kaikki yrittävät sopetutua normaaliin elämään. Jotkut selvittämättömät asiat kuitenkin vaivaavat vielä mieltä.
A/N: Bulma ja Vegeta ovat ehdottomasti suosikkiparini Dragon Ballista. Heidän elämänsä ei ole niin ruusuista kun ehkä muilla pareilla ja se juuri onkin tämän parin suurin viehätys.

:::::::::::

Trunks hyppeli iloissaan pitkin olohuonetta. "Mahtavaa isä on taas kotona!" hän kirkui malttamatta olla hetkeäkään paikallaan. "Kerro miten sinä ja Goku tuhositte Buun" Trunks vaati isältään. "Johan se kerrottiin moneen kertaan". Vegeta ei voinut olla hymähtämättä. Koko kotimatkan poika oli pommittanut häntä kysymyksillä, mitä taistelussa oli tapahtunut hänen ja Gotenin kuoltua. Uudestaan ja uudestaan hän vaati kuulla tarinan mahdollisimman pikkutarkasti niin ettei pieninkään yksityiskohta vaan jäisi kuulematta.

Bulma oli ollut hiljaa koko lentomatkan eikä ollut kommentoinut poikansa ja miehensä keskustelua viime päivien tapahtumista. "No niin, annahan isäsi hengähtää hetken" Bulma sanoi vihdoin kun oltiin saavuttu kotiin. "Menkäähän pesulle molemmat, löyhkäätte kilometrien päähän. Laitan teille ruokaa sillä välin. Olette varmaan nälissänne". "Joo, tule isä" Trunks huusi ja oli jo kovaa vauhtia juoksemassa kohti kylpyhuonetta. "Ihan kohta poika" Vegeta vastasi ja kääntyi katsomaan keittöön siirtynyttä Bulmaa, joka yritti epätoivoisesti hillitä itsensä hankkimalla itselleen jotain tekemistä. Vegeta oli pannut merkille Bulman hiljaisuuden matkan aikana. Mikä tuota naista vaivaa? Eikö hän ole iloinen nähdessään minut taas hengissä? Vai miettiikö hän vielä Maailman Vahvin turnauksen tapahtumia. "Bulma...".

"Anna minun olla" kuului raivostunut vastaus. Bulma kääntyi ympäri itkusta täristen. Hänen kasvonsa olivat kyynelistä märät. "Sinähän itket" Vegeta totesi hämmentyneenä. "Kuinka sinä saatoit?!" Bulman silmät kipinöivät raivosta. Hän hyökkäsi kohti Vegetaa ja raivoissaan takoi nyrkeillään Vegetan lihaksikasta leveää rintakehää. "Kuinka sinä saatoit jättää meidät! Hyvästelemättä kokonaan yksin ilman ketään suojelemassa meitä". Vegeta kiersi kätensä Bulman ympärille puristaen naista itseensä vasten. "Trunks on vahva poika. Kyllä hän olisi pitänyt sinusta huolta". "Mutta hän on vasta poika" Bulma vastasi nostaen itkuisen katseensa kohti Vegetan tummia silmiä. "Nuorempi kuin Gohan oli kun Goku kuoli".

"Sitäpaitsi" Bulma jatkoi nähdessään Vegetan kääntävän katseensa pois kuullessaan Kakarotin mainittavan. "Minä en olisi kestänyt elää ilman sinua". Vegeta käänsi katseensa takaisin Bulmaan. "Olet itserakkain, röyhkein, arsyttävin ja rasittavin tyyppi koko maailmassa...mutta silti minä rakastan sinua. Enkä halua ketään muuta kuin sinut". Bulma tarkkaili Vegetan reaktiota. Hän tiesi ettei hän koskaan saisi miestä sanomaan noita kolmea sanaa, mutta hän odotti edes jonkinlaista merkkiä, joka kertoisi Vegetan tuntevan samoin.

Vegetan pää pyöri täynnä ajatuksia. Sitä se vain olikin ollut. Nainen oli ikävoinyt häntä. Ja ollut valmis unohtamaan kaikki hänen tekonsa, jotta vain saisi hänet takaisin. Vegeta kumartui ja suuteli Bulmaa suulle ensin hellästi ja sitten kiihkeämmin. Hän irrottautui pian suudelmasta ja katsoi suoraan Bulman silmiin niin hellästi kun vain osasi. Bulma tuijotti miehen kuumiin silmiin hengähtäen äkisti. Nuo silmät, jotka olivat yleensä täynnä ylpeyttä ja vihaa katsoivat häntä nyt niin hellästi. Vegeta ei ole koskaan katsonut minua noin. Ylpeän prinssin silmät olivat täynnä tunnetta, jota Vegeta ei tulisi koskaan sanomaan ääneen. Mutta ei hänen tarvinnut. Bulma tiesi sen nyt. Varmemmin kuin koskaan ennen. He kumartuivat uuteen suudelmaan, joka oli edellistä paljon kiihkeämpi.  

Tällä välin Trunks oli alkanut kummastelemaan mihin hänen isänsä oli jäänyt ja lähti juoksemaan takaisin kohti keittiötä. Hän pysähtyi ovelle ja näki vanhempansa kietoutuneena toisiinsa. "Jee, niin sitä pitää isä" Trunks totesi nauraen mielessään ja hipsi hiljaa pois ettei häiritsisi.